Viime viikon perjantai oli siis vapaapäivä, koska oli uudenvuodenaatto, eli vuoden 2001 viimeinen päivä! Täälä on siis eri kalenterisysteemi kuin siellä kotona. Myös kellonajat ovat 6 tuntia jäljessä. Esim. jos haluan tavata klo 12, mun tulee sanoa että tapaaminen on klo 6. Hieman totuttelemista! Mentiin Perin/Pellen kanssa uimaan sen hotellille, koska oli melko kuuma päivä. Maksoi pari euroa, mutta Samrat onkin yksi kivoimmista hotelleista täälä. Kuuden aikaan menin naapuriin kun he torstaina jo mua pyytelivät. Kyseessä oli siis kahviseremonia, mikä tarkoittaa juttelemista ja olemista ja kahvin perinpohjaista valmistamista. Pavut paahdetaan pannulla jne. Naapurit oli oikein mukavia! Heitä ei asu siinä kuin Naty, noin 30v mies, joka puhuu sujuvaa englantia ja hänen isoäitinsä. Muu perhe on jenkeissä ja Addiksessa. Paikalla oli myös Natyn serkku, joka on opiskellut DD:n yliopistossa Agriculture&Developmentia, ja se kyseli ja neuvoi paljon gradun kanssa. Lupasi toimittaa mulle mm.täälä tehtyjä graduja. Illalla soittelin vielä Pellen ja Daryllin kanssa, ja mentiin kaljalle Daryllin kotikadulle. Siellä riitti vilinää ja vilskettä, khat-kauppa kävi kovaan tahtiin.

Lauantaina menin aamusta taas toimistolle. Yritin ladata valokuvia blogiin ja facebookiin, mutta eipä taida näillä yhteyksillä onnistua. Koukutin itseni myös Katsomo.fi:n kautta Salkkareihin monen vuoden tauon jälkeen! Yhteys on surkea, mutta katsoin silti varmaan 4 jaksoa! Ihana kuulla Suomea, vaikka ohjelma nyt ei olekaan ehkä paras mahdollinen :) Pääsin takasin kämpille ja aloin tekemään lounasta. Keittelin kerosiinikeittimellä perunoita ja porkkanoita ja tein salaattia. Ei pastaa ja riisiä viikonloppuisin, kiitos! Illalla käveltiin Pellen ja Daryllin kanssa vielä keskustaan ja istuskeltiin jonkun aikaa. Illallista syötiin Blossom-hotellissa, jossa oli paljon porukkaa uudenvuodenpäivän kunniaksi ja kokko paloi pihalla. Katulapsipartio seurasi mua taas kotiin, mutta eipä ne vaivaksi ole.

Sunnuntaina ajattelin viettää toimistottoman päivän, mutta eihän siitä mitään tullut, kun lämpötila huiteli taas +40:ssä. Katsoin taas ainakin 4 jaksoa Salkkareita!!! Tiukkaa settiä! No tein mä myös vähän koulujuttuja… Päivällä vuokraisäntä ja entinen asukas tulivat käymään kämpillä ja veivät suurimman osan mulle kuulumattomista kamoista pois. Nyt mulla ei oo enää kuin 2 sänkyä, kun yksi vietiin pois :) Tyyppi jätti kuitenkin kaikkea tavaraa, mitä voin käyttää, joten ei haittaa. Tajusin myös, että mun tv:stä näkyy melkein 400 kanavaa, eikä vaan vaivainen 15 niin kuin ensin luulin. Suurin osa on arabian kielisiä ja toinen puolisko erilaisia jeesus-kanavia, mutta löytyy sieltä myös Fox Series ja Fox Movies sekä iki-ihana BBC (jokaisen matkan pelastus). Illalla mentiin P&D:n kanssa kävelylle kaupungin toiselle puolelle. Keskellä kaupunkia menee ”joki”, jossa ei ole ollenkaan vettä. Ei ole ollut viimeiseen kolmeen vuoteen ainakaan. Siellä puolella olikin sitten vähän erilainen meininki! Niin paljon ihmisiä, menoa ja meteliä. Moskejoita ja kerjäläisiä joka lähtöön. Johtuu toki siitä, että sillä puolella on myös kaupungin marketit. Luojan kiitos asun ”tällä” puolella kaupunkia, joka on vissiin vähän varakkaampaa. Moskeijan huudot kuuluu kyllä silti ihan mukavasti varsinkin nyt Ramadanin aikana!!! Myöhemmin kävin vielä lukemassa päivän lehdet Blossomissa ja illalla purkasin vihdoinkin rinkan ja muut kamat kaappiin. Siirtelin myös vähän huonekaluja, että alkaisi olla kotoisamman näköistä.

Maanantaina karu paluu arkeen, kun kello herätti jo puoli seiska. Otin tuktukin töihin ja pääsin toimistolle puoli kasiksi. Näytti vähän siltä, että mitään ei ala tapahtumaan. Ehdotin jo Mekonnenille jonkin sortin kokouksen pitämistä, mutta hän sanoi että katsotaan myöhemmin. Daryll onneksi huomasi mun tekemisenpuutteen ja pyysi mua mukaan kiertämään ruokavarastoja. Lähdettiin autolla ja kierrettiin varmaan viisi ruokavarastoa. Ruokaa oli! Mm. Saudi-Arabian, Etelä-Afrikan ja Japanin lahjoittamaa tällä kertaa. Daryll selitti, että vaikka lahjoittana olisi esim.Japani, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä että ruoka tulisi Japanista, vaan sieltä mistä Japanin on sitä halvinta ostaa. Lounaan jälkeen meillä oli vihdoin kokous ja tapasin Genetin, mun tulevan viikon ”ohjaajan”. Genet on synnyttänyt 3 kuukautta sitten ja palasi nyt äitiyslomalta takaisin töihin. Yleensä hän tekee monitorointia kentällä, mutta nyt ei voi vauvan takia lähteä vielä pidemmille reissuille. Joten, Mekonnen tekee Genetin työt ja me Genetin kanssa Mekonnenin työt. Aletaan tästä viikosta alkaen tehdä viikkoraportteja kaikista WFP:n projekteista täälä. Tämä tarkoittaa siis soittamista yli 30 woredaan (pienin hallintoyksikkö, ehkä vähän niin kuin meidän kunnat) ja kaikille kentällä oleville monitoroijille. Kuulluista tiedoista sitten kootaan raportti, joka lähetetään Addiksen päämajaan jokaisen viikon lopulla. Loppupäivän lueskelin sitten edellisiä viikkoraportteja ja yritin karttojen avulla selvittää mitkä kaikki woredat kuuluu tämän toimiston arvioitaviin. Töiden jälkeen jäätiin P&D:n kanssa samaan ravintolaan, jossa ollaan käyty melkein joka päivä. Pyysin myös yhtä toimiston tyttöä jäämään seuraksi ja lupasin tarjota limsan, mutta ei tyttö jäänyt. Ei sitten millään. No en mä kyllä ole nähnyt ainuttakaan paikallista naispuolista henkilöä siinä paikassa, että eipä ihme.

Tiistai oli oikein voimien koetus koskien tätä näiden erilaista tapaa tehdä töitä. Hieman meinasi jo turhautuminen iskeä, kun itse on tottunut siihen, että työt tehdään tehokkaasti ja melko nopeasti. Nooh…aamulla lähdettiin Genetin kanssa kokoukseen, jossa puitiin 3 tuntia erästä projektiasiaa AMHARAKSI. Alussa mun takia esiteltiin asia englanniksi, loppu ajan meinasin nukahtaa ja pyörtyä tuolissa! Paikalla oli 10 miestä ja minä&Genet. Kun kokous vihdoin loppui kysyin Genetilta, että voisiko hän selittää mulle mitä kokouksessa oli keskusteltu ja oliko jotain päätöksiä saatu aikaan. Vastaus oli että ”En tiedä mitä ne puhui.” Selvä! Suurin osa jengistä melkein nukkuu kokouksissa ja sen sain tietää lopulta yhdeltä toiselta henkilöltä, että kokouksessa ei edes käsitelty esityslistalla olevia asioita! En kyllä mene enää yhteenkään amharan kielisieen kokoukseen, ainakaan ilman tulkkia…joka olisi hereillä koko kokouksen ajan… Iltapäivä meni siinä, että odotin Genetin alkavan soitella woredoihin viikkoraporttia varten. Nooh…piti ja piti, mutta ei sitten loppupäivänä tehtykään mitään. Olin sitten vaan netissä ja tein omia hommia. Oli kyllä niin turhautunut olo tuon työpäivän jälkeen, että ei ole ikinä ennemmin ollut! Kotona huomasin vielä että pihavalo ei toimi, soitin vuokraisännälle ja hän lupasi selvittää asiaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että valo ei varmaan pala vielä edes joulukuussa!

Keskiviikkona oli onneksi jo parempi päivä. Aamupäivän tein graduaineiston haastattelupohjaa ja lähetin sitä JKL:ään proffille jne. Tarkoitus olisi tehdä haastattelut marras/joulukuussa. Loppuviimein Genet tuli sanomaan, että alkaa nyt soitella woredoihin. Vihdoinkin! Siinä sitten taas sujuvasti kuuntelin amharan kielistä keskustelua parisen tuntia. Onneksi näillä on täälä sama systeemi kuin Intiassa; näillä ei ole ”sivistyssanoille” amharan kielisiä muunnoksia, joten kaikki ”erikoisemmat” sanat sanotaan englanniksi. Pysyin siis edes jotenkin kärryillä mistä puhelimessa puhuttiin. Ja kyllä Genet sit aina käänsi mulle puhelun jälkeen tärkeimmät asiat. Mutta huh huh, mitä hommaa ja ensi viikosta alkaen joudun (oikeastaan saan :)) tehdä kaiken yksin. Paljon kukaan ei vastaa, kaikki pyytää soittamaan 10min päästä uudestaan, kukaan ei tiedä mistään mitään… Voi olla että oon vähän helisemässä ens viikolla! Pitää nyt toivoa, että joka paikasta löytyisi edes yksi ihminen, joka puhuisi myös enkkua. Saa nähdä! Iltapäivällä säädettiin mun konetta uuden ICT-pojan kanssa. Se päivitti mun virustorjunnat ja yritti saada wfp:n mailiohjelmaa koneelle. Ei onnistunut vieläkään! Välillä kävin kuuntelemassa taas Genetin puheluita ja lähettelin gradua koskevia maileja. Lähdin kävelemään kotiin päin puoli kuusi ja tavoitin Salomonin matkalta. Hän oli menossa Taiwan Markettiin, joka on siis vähän niin kuin basaari, jossa myydään vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa jne. Salomon yritti etsiä kenkiä, mutta koska ”Everything is rubbish from China” lähdettiin kaljalle yhteen kivaan, vehreään ulkoilmamestaan, jossa olin käynyt ennemmin jo P&D:n kanssa. Juteltiin kaikenlaista DD:sta ja Etiopiasta muutenkin. Salomonilta on kiva kysellä kaikenlaista, kun tämä on sen kotikaupunki, mutta silti se on asunut muuallakin ja tehnyt töitä ulkomaalaisten kanssa. Fiksu äijä, jos näin voi sanoa. Illalla sain yllätysvieraan, kun naapurin serkku toi oikeasti cd:n täynnä graduja mulle luettavaksi!

Torstaina oli melko peruspäivä. Seurailin Genetin puheluita ja tein omia hommia, luin esimerkiksi graduja, joista melko moni oli tosi mielenkiintoinen ja käsitteli melkein samoja aiheita, joista oon itsekin kiinnostunut. P&D tuli takasin niiden reissulta Godeen ja loppupäivästä pihistettiin puolisen tuntia, kun nettikään ei toiminut koko päivänä. Mentiin vaihtamaan kuulumisia peruspaikkaan ja illalla kun pääsin kotiin, niin sähköt ei toiminut. Siinä sit kehitysmaavalon voimin pari tuntia ja ysin jälkeen sähköt tuli takasin! Ei tullutkaan ensimmäistä yötä ilman tuuletinta, onneksi!

Perjantaina kirjoittelin puhtaaksi Genetin viikkoraportin luonnoksia. Niissä olikin kyllä aika paljon korjaamista, kun ei näköjään ainakaan kirjallinen enkku oo täälä mikään vahvin ala. Lounaalle kävelin, kun ei ollut niin kauhean kuuma (ehkä vain +35!) ja menin vielä sen jälkeen takaisin toimistolle, vaikka monet lopettaa perjantaisin työt jo yhden aikaan. Oltiin taas melkein ainoat P&D:n kanssa toimistolla. Iltapäivästä käytiin vielä katsomassa uutta WFP:n logistiikkakeskusta ja käveltiin perusraflan kautta kotiin. Ugandalainen Ken, Daryllin vanha työkaveri, oli tullut käymään DD:ssä ja illalla tavattiin häntä Blossom-hotellin baarissa. Käveltiin siitä sitten Daryllin kotikadulle, kun haluttiin näyttää Kenille ”aitoa” meininkiä. Hauska tyyppi, varmaan näen vielä jos menen joksikin viikonlopuksi Addikseen. Kun pääsin kotiin, mun ulkovalo oli korjattu!!! Uskomatonta mutta totta, siihen ei mennyt kuin muutama päivä :)

Lauantaina heräsin Pellen viestiin. Hän oli lähdössä Harariin, viereiseen kaupunkiin, jonne on noin tunnin matka. Pyyteli mukaan ja päätin lähteä, kun ei nyt muutakaan ollut suunnitelmissa. Otettiin pikkubussi uudelta bussiasemalta ja maksettiin 13b/henki (eli alle 1€). Siinä sitten köröteltiin tunti polvet suussa ja päästiin Harariin. Otettiin melkein ensimmäinen hotelli mikä löydettiin. Maksettiin 30b per huone, ei paha! Huoneet oli kyllä aika kauheat! Mun huoneessa ei ainakaan ollut muuta kuin sänky, tuoli ja törkynen vessa. Ja vettä ei tietenkään tullut. Nooh… Lähdettiin kävelemään kaupungille ja päästiin vanhaan kaupunkiin saakka. Harar on siis tunnettu sen muureista ja porteista. Se on ollut suljettu kaupunki ja muurit on suojellut hyökkäyksiltä. Se on muslimien neljänneksi pyhin kaupunki Mekan jälkeen ja asukkaista enemmistö on muslimeja. Hyvin kuitenkin sovittiin sekaan! Huomaa että paikka on enemmän turistimesta, koska monet kauppasivat oppaan palveluksia. Päätettiin suunnistaa kuitenkin omin päin, vaikka vanha kaupunki olikin kuin labyrintti. Mentiin kahville keskusaukiolle ja paikallinen 20v poika alkoi jutella meille. Kun se kuuli, että Pelle on Ruotsista, se otti puhelun ja kohta paikalle saapui 2 ruotsalaista tyttöä!!! Ne on Hararissa vapaaehtoisina jonkun kristillisen järjestön kautta. Toinen on ollut kaupungissa jo 8 kk, toinen 3kk. Sovittiin että tavataan heitä vielä illalla lisää. Me käytiin syomässä, kaljalla ja käveltiin vielä vähän lisää. Ihan ok paikka, näkemisen arvoinen, mutta sosiaalisesti rankka!!! Jokainen, oikeasti melkein jokainen, huutaa perään ”Faranjo!”, joka tarkoittaa ulkomaalaista. Ei mitenkään uhkaavasti, mutta kai se on vaan tapana. Kaikille on kuitenkin pakko vastata jotain, niin kävi loppu viimein aika rankaksi. Seiskan aikaan tytöt haki meidät hotellilta ja vei meidät niiden järjestön talolle, jossa asuu niiden lisäksi vielä 3 muuta ruotsalaista ja paikallisia tyyppejä. Syötiin siellä illallinen ja loppuillasta lähdettiin ruokkimaan hyeenoja. Juttu, mikä Hararissa on pakko kokea, on kuulemma hyeenat. Mentiin hyeena-miehen luo ja syötettiin tikulla hyeenoja. Ne tuli siis ihan puolen metrin päähän. Oli jännää :) Ruotsalaiset lähti takasin kotiin ja me mentiin vielä kaljalle. Meille selvisi, että tyypit edustaa Sionisteja (joka ei kyllä sano paljon mitään), mutta ainakin melko tarkat vaatimukset kirkko niille asettaa. Nooh..me oltiin onnellisia kun kylmä olut saapui ja saatiin olla taas niin kuin aina muutenkin :)

Sunnuntaina heräsin melko kauhean yön jälkeen puoli kasin aikaan. Yö oli meluisa ja muutenkaan en nukkunut kovin hyvin. Ehkä eräänä syynä oli pelko melkein 10 sentin mittaisista torakoista, joita tapoin kylppärissä ennen nukkumaan menoa! Lähdettiin ysin aikaan kävelemään taas kaupungille. Käytiin syömässä pannukakut aamiaiseksi ja lähdettiin suuntaamaan vanhaan kaupunkiin. Kadut oli ihan täynnä muslimeja, kun Ramadan loppui viime yönä. Kaikki olivat menossa luultavasti moskeijoihin tai muuten vaan juhlimaan. Ainakin kalja ja tupakka alkoi maistumaan taas muslimeillekin :) Kierreltiin vähän samoja reittejä kuin eilen, Pelle otti kuvia. Alkoi olla aika ahdistavan kuuma jo kymmenen aikaan ja päätettiin lähteä lounaalle vielä ennen kuin otettaisiin pikkubussi takasin Dire Dawaan. Syötiin injeraa ja salaattia. Puolen päivän aikaan ahtauduttiin pikkubussiin, jossa oli tällä kertaa jopa 20 ihmistä! Maisemat oli onneksi hienot ja matka meni mukavasti, kunhan ei kiinnittänyt huomiota niihin rotkoihin joidenka reunoilla ajettiin :)Tulin takasin kotiin, jota osaan arvostaa nyt kyllä vielä enemmän kuin pari päivää sitten. Lisäksi osaan arvostaa Dire Dawaa enemmän, kun täälä saa olla kuitenkin melko rauhassa; kukaan ei huutele mitään ja saa olla omissa oloissaan jos siltä välillä tuntuu. Kotikatukin tuntui oikein mukavalta, kun vaan tutut ihmiset moikkaili kun tulin takasin. Nyt lähden tsekkaamaan Daryllin kämpän, jossa hän on 3 kuukautta asunut. Daryll lähtee siis tiistaina kohti Australiaa, hänen komennuksensa on ohi. Pelle lähtee jo huomenna aamulla kohti Addista selvittääkseen, mihin hänet oikein sijoitetaan. Ei kuitenkaan ainakaan tänne… Joten, viimeinen ilta äijien kanssa J Niin, ja Daryllin kämpän tsekkaan sen takia että jos missään vaiheessa tulee jotain ongelmia tämän kämpän kanssa. Illalla mennään vielä syömään jonnekin. Tajusin muuten, että on halvempaa mennä yöksi hotelliin, jossa on lagaton verkko, kuin soittaa 12 minuuttia Suomeen. Nyt meenkin yhdelle hotellille koittamaan miten siellä toimii netti, ja päästäiskö vihdoinkin puhumaan skypen kautta J-P:n kanssa.

Palaan asiaan taas ensi viikon lopulla! Chau!