Amasegönallo gonjorno Etiopia! Kiitos kaunis Etiopia! :)

Nyt vetelee jo kyllä niin viimeisiään aika täällä… Lento kohti kotia lähtee, toivottavasti, 9 tunnin päästä. Saas nähdä, missä kunnossa Frankfurtin kenttä on, ja kuinka paljon lennot on huomenna myöhässä.

Viimeinen viikko on mennyt ihan mukavasti. Viime viikonlopun päätin olla vaan Dire Dawassa; kiertelin kaupungilla, ostelin niitä vähiä tuliaisia, mitä täältä nyt voi löytää ja kävin ulkona syömässä. Jonkun verran olin myös naapurien poikien kanssa, kun ne oli ihan murtuneita kun saivat tietää että oon lähdössä takaisin kotiin. Maanantai ja tiistai meni selvitellessä viimeisiä asioita toimistolla; piti kirjoittaa harjoitteluraportti, saada työtodistus, Patrickin arviointi ja tehdä itsearviointi jne. Lisäksi käytiin Samin, DD:n taloustyyppi, kanssa vaihtamassa mun ylimääräiset birrit dollareiksi. Ja sehän ei ookaan täällä mikään helppo homma, koska se ei oo laillista. Siinä nyt ei oo mitään järkeä ja onneksi ”pimeät markkinat” toimii menestyksekkäästi. Maanantaina kävin viimeistä kertaa Samrat- & Ras-hotelleissa sanomassa heipat henkilökunnalle. Tiistaina hyvästelin sitten Meseretin, apulaisen. Annoin sille kaikki mun ruokatarvikkeet, mun kerosiinikeittimen, kerosiinin, kattilat ja vähän ylimääräistä palkkaa ja Suomesta ostetun kaulakorun. Se oli kovin otettu. Tiistaina vein myös kaiken muun ylimääräisen yhdelle naiselle, joka on istunut melkein joka päivä 4 kuukauden aikana melko lähellä meidän toimistoa. Nainen ei oo varmaan mua paljonkaan vanhempi ja lisäksi hänen jaloissa pyörii ehkä vuoden ikäinen muksu. Tää nainen on ollut niin symppis, että päätin jo kuukausi sitten, että hän saa kaiken mikä multa jää. Kaikki muut on kerjännyt, mutta ei tämä tapaus. Joka aamu oon saanut ”One birr!”-lauseen sijaan, iloisen hymyn ja tervehdyksen. Tiistaina sain jopa vähän etsiä heitä, mutta lopulta löysin heidät ja vein muovipussillisen tavaraa heille. Siellä oli mun pyyhkeet, lakanat, yhdet kengät, kahdet housut, kaksi paitaa, kynttilöitä, saippuoita ja muutama lämmin kuppi-ateria. Toivottavasti niistä olisi edes jotain apua. Tiistaina kävin vielä hyvästelemässä Blossom-hotellin henkilökunnan ja söin samaa ruokaa mitä ensimmäisenä iltana DD:ssä! Illalla Getau, vuokraisäntä, tuli vielä käymään ja maksoin viimeisen vuokran.

Keskiviikkona menin vielä aamupäiväksi toimistolle. En mä enää mitään töitä tehnyt, istuin vaan tyyppien kanssa kahvilla ja otin valokuvia :) Sain vihdoinkin myös Patrickin arvion ja työtodistuksen, joista tuli oikein hyvä mieli. Ehkä mun työllä täällä on oikeasti ollutkin jotain merkitystä, vaikka välillä on ollut huonoja ja tylsiäkin päiviä. Lounaaseen saakka olin toimistolla, sen jälkeen tulin käymään kotona ja hyvästelin naapurit. Annoin naapurin pojille Suomesta ostetut tarrat ja Eliakselle mun sandaalit, jotta se voi pelata jalkapalloa paremmin :) Sanoin naapureille, että ehkä tuun joku päivä käymään, sitten kun pojat on jo isoja. Yhden jälkeen ajettiin sitten lentokentälle, jossa sain taas selitellä mun sateenvarjon ym tarkoitusta. No turvatarkastusten jälkeen päästiin koneelle. Haileyesus (toimiston ICT-tyyppi) tuli myös Addikseen, niin oli seuraa. Muutenkin kone oli ihan täynnä. Tai no eihän siinä olekaan kuin 12 paikkaa. Vähän haikea fiilis tuli kun noustiin ilmaan ja käännettiin nokka kohti Addista… Päästiin Addikseen, jossa oli älytön vesisade ja kylmä! Ehkä vaan +15, joka tuntui tosi kylmältä DD:n jälkeen. Olin varannut WFP:n kautta taksin ja kuski toi mut hotellille, minkä olin varannut. No tietysti henkilökunta oli mokannut ja tehnyt tuplabuukkauksen! Onneksi johtaja oli mukava, ja toi mut ilmaiseksi toiseen, kalliimpaan, hotelliin ja lupasi maksaa ylimenevän osan. Illalla kävin syömässä ja ihmettelin miten kallis Addis onkin verrattuna DD:aan.

Torstaina menin WFP:n päätoimistolle ja tapasin tyyppejä ja hoidin viimeiset asiat kuntoon. Sen jälkeen lähdin pikkubussilla Nazretiin. Matka sinne kesti pari tuntia ja liikenne oli aivan järisyttävää. En oo ikinä nähnyt niin paljon rekkoja. Kyseessä on päätie etelään ja länteen, joten se on kuulemma ihan tukossa aina. No päästiin Nazretiin ja Jan tuli mua vastaan. Oli kiva nähdä tuttu naama oudossa kaupungissa. Käytiin Nazretin WFP-toimistolla, jossa Jan työskentelee nyt. Sain majoittua Nicon, ranskalaisen logistiikkapäällikön, talossa, jossa myös Jan oli vuokralla. Nico ja tämän 3v Luca-poika lähtivät viikonlopuksi Addikseen, koska Nicon vaimo ja heidän toinen talonsa on siellä. Nazretin talo jäi siis meille. Pari päivää meni melko nopeasti; käytiin läpi viimeisen kuukauden asiat, käytiin kahvilla, kaljalla, syömässä, katottiin leffoja jne. Eilen, perjantaina, käytiin bussilla Sodore-nimisessä paikassa, jossa on kuumia lähteitä. Oikeen kunnon turistiresortti keskellä tavallisia afrikkalaisia kyliä. No, kaikesta huolimatta oli ihan jees. Ainakin oli rauhallista Nazretin jälkeen.

Tänään otin pikkubussin takaisin Addikseen. Matka meni ihan mukavasti ja tyypit heitti mut suoraa hotellille, jossa mun kamat oli säilytyksessä. Soitin Melkam Guesthousen pomolle, joka tuli hakemaan mut Melkamiin omalla autollaan, ilmaiseksi. Oon tämän päivän ja illan täällä, kun lento kohti kotia lähtee vasta puoli kolmelta yöllä. Addiksen sää on taas suoraa sanottuna p:stä ja sen takia kaipailen nyt jo DD:aan :) Nyt pitäisi lähteä etsimään ruokaa ja mennä nukkumaan, jotta ehdin nukkua muutaman tunnin ennen lentoa.

Aika Etiopiassa on nyt sitten ”baka”, finished. 16 viikkoa meni yllättävän nopeasti, nyt kun ajattelee. Näiden 16 viikon aikana opin kyllä enemmän kuin koskaan ikinä; niin kehitysyhteistyöstä, uudesta kulttuurista kuin ihan musta itsestäkin. Hienoin fiilis, työstä saatujen fiilisten lisäksi, jää kuitenkin siitä, että mä selvisin. Yksin. Toki muiden ihmisten tuella, mutta silti.

Etiopia kuittaa viimeistä kertaa ja kiittää kaikkien tuesta ja lukuinnosta :) Nähdään kotona! Chau!