Taas on melkein pari viikkoa kulunut ja aika on mennyt kuin siivillä.

Viimeksi taisin kirjoitella sitä ennen kun olin menossa tapaamiseen DD:n muiden valkoisten kanssa :) Tapasin silloin maanantai-illalla Philippan, joka on ollut täällä vuoden töissä Oxfamilla hoitaen jonkunlaista projektipäällikön virkaa. Lisäksi tapasin toisen britin, Carolin, joka on ollut Etiopiassa myös vuoden päivät. Carol on täällä jonkun vapaaehtoistyöjärjestön kautta ja tekee duunia Dire Dawan yliopistolla ihan naurettavalla palkalla. Carol oli kuitenkin semmoinen tapaus, että vapise Etiopian opetusjärjestelmä, kun Carol tulee ja opettaa opettajille miten opettaa! Ihan hauska oli istua iltaa Philippan ja Carolin kanssa ja kuulla, että en oo ainut jolla täällä on ollut välillä vaikeaa. Tarkoitan siis etiopialaisten kanssa. Näköjään on ihan yleinen tapa, että luvataan, mutta lupausta ei pidetä. Carol ja Philippa oli kuullut lauseen ”I’ll call you tomorrow/Let’s meet today in the evening” myös monen monta kertaa.

Töiden suhteen viime viikko oli melko hiljainen. Toki nyt viikkoraportti tehtiin, mutta muuten mun aika kului selvittäessä aikataulua mun kenttävisiiteille. Joitakin paikkoja, joita olin ajatellut, oli pakko vaihtaa kun niihin on niin pitkä matka ja vaikea pääsy. Joissakin turvallisuustilannekin on vähän niin ja näin, joten päädyttiin sitten kolmeen kylään; Babileen, Miessoon ja Daro Lebuun. Niissä pitäisi olla tilanne ihan ok, ja niihin on suhteellisen helppo päästä. Illat kului normaaliin tapaan; tiistaina käytiin Janin kanssa kasvishampurilaisella ja katsottiin 6 jaksoa Frendejä, keskiviikkona käytiin Samrat-hotellissa syömässä ja tavattiin taas Philippa ja Nora Oxfamista, torstaina skypeilin J-P:n kanssa ja kävin taas Samratissa syömässä Janin, Chrisin (uusi kenialainen logistiikkapäällikkö) ja Georgen (Jijigan logistiikkapäällikkö) kanssa. Perjantaina en mennyt enää takaisin toimistolle iltapäivällä, kun ei sinne kukaan mukaan ikinä mene :) Olin päivän vaan kämpillä ja illalla tapasin Janin, Chrisin ja Georgen Blossom-hotellilla. Lähdettiin sitten Oxfam-Noran läksiäisiin, jonne meidät oli kutsuttu. Paikalla oli meidän lisäksi varmaan 30 tyyppiä; Oxfamin toimistoväkeä ja niiden perheitä. Juhlan kunniaksi oli teurastettu myös kaksi vuohta, mutta onneksi tarjolla oli myös kasvisruokaa, kun tiesivät että mä ja Jan ollaan myös tulossa. Jan ei syö lihaa kun se on täällä väärin teurastettua, muslimijuttuja :) Oxfam-porukka oli kova tanssimaan ja me neljä sitten käytettin tilaisuus hyväksi ja lähdettiin Bistroon. Sieltä vaihdettiin pian harar Menger-nimiseen ulkoilmaraflaan, johon Oxfam-porukkakin oli löytänyt jo tiensä. Ihan jees paikka, mutta jälleen kerran musiikki niin lujalla, ettei mitään rajaa. Siinä vaiheessa huomasinkin sitten jo, että kotiin on tänään turha yrittää enää mennä, kun kello lähenteli jo puolta yötä. Naapureita en kehdannut alkaa enää häiritä ja porttia ei saa yöllä auki ilman että soittaa joillekin naapureista. Ei kiitos. Lähdettiin sitten vielä porukalla Desire-nimiseen discoon, jossa en ollut ennemmin käynyt. Ihan ok paikka, mitä nyt tärykalvot taas oli koetuksella. Lopuksi päädyin Blossomiin yöksi ja nukuin pitkästä aikaa kunnon hotellihuoneessa! Lauantaina käytiin syömässä Janin ja Chrisin kanssa paikallista aamupalaa Shellin kahvilassa. Halpaa ja jopa ihan syötävää. Päivä meni toimistolla ja ilta Samratissa ja Frendejä katsellen. Sunnuntaina olin aamupäivän naapurin poikien kanssa, kun ei oo hetkeen ollutkaan aikaa olla niin paljon kotona. Olin laittanut aamulla mun kaikki aarteet (eli Suomesta lähetetyt Seiska-lehdet) roskiin ja pojat oli tietenkin löytänyt ne. Siinä oli kiva selitellä 7-vuotiaille miksi lehdissä on melkein alastomien tyttöjen kuvia (Seiskan tähtityttö-sivu)!!! Kävin myös toimistolla, mutta tuli sähkökatkos, eikä generaattoria saatu toimimaan, joten tulin takaisin kotiin. Illalla katsottiin Janin kanssa Disneyn uusi animaatio ”Up!”, jota kyllä suosittelen.

Maanantaina tulikin sitten äkkilähtö kentälle. Meidän oli tarkoitus lähteä Lishanin ja kuskin kanssa kohti Babilea vasta tiistaina, mutta käsky kävi ja startattiin sitten jo maanantaina puolelta päivin. Myös Mohammed, yks mun pomoista, tuli päiväksi meidän kanssa. Ajettiin siis Harariin, jossa syötiin lounas ja sieltä jatkettiin vielä noin 30 kilometriä Babileen. Harariin asti tie on suht hyvä, mutta sen jälkeen Jijigaan johtava tie on melkein kokonaan korjauksessa. Suurimmaksi osaksi ajettiin siis pölyistä kiertotietä, joka kulki laaksojen ja vuorien (tai ainakin suurempien kuin meidän tuntureiden) läpi. Päästiin Babileen, joka oli kylä päätien molemmin puolin ja se olikin sitten siinä. Ajettiin Babilen DPPC:een (Disaster Prevention & Prepardness Agencyyn) ja haettiin sieltä joku äijä kyytiin. Mentiin sen johdolla sitten tarkastamaan Babilen ruokavarastoja ja todettiin että ihan hyvältä näytti. Käytiin myös Efadin-nimisessä pikkukylässä tarkastamassa pari varastoa ja samalla Lishan ehdotti, että haluaisinko aloittaa haastattelujen tekemisen siellä Efadinissa. Paikka oli heti ensinäkemältä aika symppis, joten sanoin, että paikka kävisi mulle vallan mainiosti. Luvattiin tulla tiistaina takaisin. Iltapäivällä ajettiin takaisin Harariin ja kirjauduttiin taas samaan hotelliin kuin viime kerralla. Tana hotellissa yö maksaa 60 b eli noin 3 euroa. Ei paha :) Hotellin pihassa huomattiin, että myös muita kenttämonitoroijia oli Hararissa ja näinkin että Tesfaye oli yhtenä kuskeista. Se lupasi, että voitaisiin mennä illalla syömään kun ei olla hetkeen ehditty nähdä. Tällä kertaa puhelin jopa oikeasti soi ja se haki mut syömään seiskan aikaan. Syötiin ja sen jälkeen se vei mut vielä Harar Beer Factoryyn, jossa on niiden oma panimo. Henk.koht. en oikeen Harar-nimisestä kaljasta välitä, mutta tulipa käytyä. Tultiin takaisin hotellille joskus ennen kymmentä ja menin melkein saman tien nukkumaan. Tiistaina lähdettiin ysin aikaan takaisin Babileen. Kierrettiin vaihteeksi varastoja ja tavattiin pari paikallista naista, jotka hoitaa osan ruoan jakamisesta Babilessa. Puolilta päivin oli lounaan aika, mutta alkoi näyttää taas siltä että mulle ei ole mitään ruokaa tarjolla. Loppuviimein jostain ravintolasta kiikutettiin mulle injeraa ja chiroa, joka tarkoittaa erilaisia outoja sooseja, joita syödään injeran kanssa. Olin taas varma ruokamyrkytyksestä, mutta ruoka oli jopa hyvää eikä mitään jälkiseuraamuksia tullut. Ei taida mun elimistö reagoida enää mihinkään, kun oon niin paljon sitä jo myrkyttänyt syömällä vaikka mitä ja vaikka missä :) Iltapäivä kuluikin sitten Efadinissa, jossa haastattelin kahta kylän johtajaa. Toinen niistä oli jopa nainen! Aikamoistahan tuo graduaineiston keruu täällä on, kun ei ole todellakaan yhteistä kieltä. Onneksi Lishan toimi kääntäjänä. Tyypit oli mukavia ja juteltiin ehkä semmoinen tunti. Tuloksia voin luvata joskus ensi syksyyn mennessä :D Efadin oli tosi symppis paikka, en tiedä miksi. Se on kärsinyt aikoinaan tosi pahasta leprasta, mutta nyt tämä kylä oli taltuttanut taudin. Oli kyllä aika puska koko paikka, lapset oli innoissaan autosta jne. Illalla ajettiin taas takaisin Harariin. Seiskan aikaan Mekonnen, joka oli myös kenttäreissulla Hararissa, pyysi mut syömään. Mentiin Freshiin ja sain kauan odotettua pizzaa!!! Mekonnenin yllätys oli se, että ensimmäiseksi se kysyi että ollaanko käytetty eilen illalla Tesfayen kanssa WFP:n autoa kuuden jälkeen. Sanoin vaan että kyllä, ollaan. Mekonnen sanoi, että Tesfaye voi joutua siitä vaikeuksiin, kun yleensä WFP:n autot ei saa olla iltaisin ajossa. Meidän olisi siis pitänyt liikkua julkisilla ja jättää auto hotellille. Just. Oonhan mä tuosta säännöstä ennemminkin kuullut, mutta menepä nyt sanomaan 15 vuotta kuskina toimineelle, että en suostu tulla kyytiin, mennään taksilla. Mutta myöhemmin selvisi se, että pääjuttu ei ollutkaan ollut meidän ”ilta-ajelu”, vaan se että Tesfaye oli lähtenyt vielä mun heittämisen jälkeen uudestaan johonkin kaupungille ja tullut vasta kahdelta yöllä hotellille. Siitä voi tullakin jo jotain sanktioita. No onneksi Mekonnen kertoi mulle, niin osasin varautua kaikkeen.

Eilen aamulla lähdettiin jo kasin aikaan Efadiniin, koska mun oli tarkoitus haastatella siellä vielä ”normi-kyläläisiä” ja lisäksi pitäisi ehtiä tehdä haastatteluja vielä toisessa kylässä. No Efadinissa ei tietenkään oltu valmiita, joten ajettiin Erer Ibadaan, toiseen kylään, joka oli myös yhtä puskassa kuin Efadin. Ajettiin mm.norsujen suojelualueen läpi (jossa ei kyllä nähty yhtään norsua, vain kameleita) ja lopulta päästiin perille. Kyseessä on 1980-luvun alussa asutettu alue, jonka on perustanut saksalainen järjestö Menschen für Menschen. Nykyään järjestö ei ole enää kovin aktiivinen, mutta tukee silti kylässä olevaa klinikkaa ja koulua. Paikka oli aika mielenkiintoisen oloinen. Haastattelin taas kahta johtoportaan tyyppiä, joista toinen tuli haastatteluun toki haulikon kanssa :) Tyyppi oli kuitenkin symppis, koska se katsoi kieroon kokoajan! Sitten haastattelin vielä kahta lukutaidotonta naista, toinen oli mua vaan vuoden vanhempi. Molemmilla oli alle vuoden ikäiset vauvat mukana haastattelussa ja koko haastattelun ajan he imettivät lapsiaan. Saatiin tehdä haastattelut koulun opettajien huoneessa, jossa vieraili välillä mm.vuohia. Sitten jatkettiin takaisin Efadiniin, jossa mulle olikin hommattu oikein mukava porukka haastateltavaksi. Vanhempi mies ja nainen ja parikymppinen tyttö ja poika. Siinä sitten juteltiin taas vähän yli tunti ja meni ihan kivasti. Tämän jälkeen ajettiin takaisin Harariin ja sieltä Dire Dawaan. Tulin toimistolle suoraa ilman lounasta ja olin muutenkin ihan poikki. Jaksoin puoli kuuteen asti ja sitten mentiin Janin kanssa Ras-hotelliin syömään salaattia! Olipas se taas hyvää vaikka vaan muutaman päivän oli ollut muualla. Vaihdettiin viimeisimpien päivien juorut ja kuulin mm.ensimmäistä kertaa DD:n prostituoiduista. Niitä on alkanut ilmaantua Samratiin ja Blossomiin ja ainakin Chrisiä on ahdisteltu jo aika pahastikin. Kasin aikaan lähdin kotiin kun meinasin nukahtaa tuoliin. Karkotin vaihteeksi muutamat hiiret mun ruokalaatikosta ja menin nukkumaan.

Tänään oon kirjoitellut haastatteluja puhtaaksi jne. Ihan hyvin niistä varmaan saa jotain irti, katotaan keväällä sitten tarkemmin. Seuraava kenttävisiitti on jo ensi viikolla; lähden Remedanin kanssa Miessoon kolmeksi-neljäksi päiväksi. Silloin ollaan yötä Asbe Teferissa, eli omat ruoat mukaan! Ei vieläkään tuo raaka liha oikein uppoa. Tänään kun menin lounaalle odotin innolla Meseratin tekemää spagettia tai riisiä. Mutta eipä näkynyt Meseratia! Jätin kyllä lapun ja käskin naapureiden keroa, että torstaina olen taas kotona, mutta eipä täällä ikinä voi luottaa oikeen mihinkään. Nyt lähden kotiin päin ja skypeilemään J-P:n kanssa. Huomenna täällä on muslimien juhlapyhä ”Eid-al Adha”, joka tarkoittaa vapaapäivää. Taidanpa tulla silti toimistolle. Viikonloppuna puhuttiin Chrisin kanssa jos lähdettäisiin vierailulle Jijigaan, mutta taitaapa jäädä haaveeksi. ”Let’s go to Jijiga during next weekend” tarkoittaa ihan samaa kuin ”It would be nice to go to Jijiga but something else came and I didn’t have connection so I couldn’t call you.” :D

Palataan taas, luultavasti Miesson reissun jälkeen :)